Samuraiden jäljillä keväällä 2010
Viikon hikoilut:
Kendoleiri Hämeenlinnassa 10.-12.6. 10,5 tuntia miekan heilutusta ja hikeä
Viikon pyöräilyt 130 km
Zumba, 2x punttisali, Afro Power Dance
PäivänYogi: "Work but don't forget to live" (yllättävän osuvasti tälle viikolle, jolla työ on taas haitannut harrastustoimintaa)
Kendo eli miekan tie on kiinnostanut minua jo nuoruudestani lähtien - syynä lienee muutama Akira Kurosawan Samurai-elokuva. Nuoruuden kotikaupungissani Kendoa ei tuolloin 1990-luvun alkupuolella pystynyt kuitenkaan harrastamaan (vaikka jopa mietin viikoittaista Helsingin matkaa treenaamaan edes kerran viikossa) ja "joudun" tyydyttämään taistelukaipuuni Taidon parissa. Taido vei ensin pikkusormen, sitten koko käden ja elin elämääni suurinpiirtein vain Taidoa varten. Ajatus Kendosta jäi kuitenkin kytemään.
Afrikkalaisen aikafilosofian mukaan jokaiselle tarjotaan toinen tilaisuus. Aika on kuin ympyrä, sillä ei ole alkua eikä loppua, vaan se jatkuu loputtomiin. Jos jokin asia jää tekemättä: ei huolta, jossakin vaiheessa palataan samaan pisteeseen, jolloin tilanteen pystyy korjaamaan. Oma aikasyklini näyttää olevan vähän päälle 20 vuotta, sillä pääkaupunkiin muutettuani kierrettyäni mualimoo ensin muutaman erinäisen vuoden, sain vihdoin ja viimein tilaisuuden kokeilla mystistä unelmieni lajia.
Ensimmäinen yritykseni viime syksynä jäi kuitenkin vain yritykseksi, sillä työt häiritsivät harrastustoimintaa ja jäin peruskurssilla liian paljon muista jälkeen. Dojon kynnys tuli vähitellen liian korkeaksi. Keväällä kuitenkin otin tehtäväkseni järjestää itselleni aikaa tehdä myös sitä, mitä haluan. Niinpä sitten sainkin peruskurssini suoritettua ja ovet kaikkeen mielenkiintoiseen ovat auki. Rajana on vain oma ahkeruus ja kamppailutahto, sillä ilman miekan heilutusta ei taitokaan kasva.
Hämeenlinnan leirillä shinaita pääsikin sitten heiluttamaan pidemmän kaavan kautta ja ainakin minulle jäi mielikuva, että muutamia virheitä tekniikoissa leirin aikana pystyin korjaamaan parempaan suuntaan. Sääkin oli kunnon hikoilulle suotuisa: 30 astetta plussan puolella koko viikonlopun. Oliko siis kumma, että hikeä valutettiin salien lattialle litrakaupalla ja useita rakkoja sekä käsissä että jaloissa paikkailtiin taukojen aikana. Onneksi itse säästyin hiertymiltä ja rakoilta, vaikka maanantaina kyllä tuntui reisissä ja käsilihaksissa, että jotakin oli rakottomuudesta huolimatta tullut tehtyä.
Mutta mitäpä samurai olisi tehnyt? Jatkanut tietysti loppuun asti niin kauan kuin viimeinen soturi vielä seisoo.
Kunnon vermeet on Kendon perusta (ai-jaa...) ja hakama (eli housut) pakataan treenien jälkeen (ai-jaaaaa...): Miten taitellaan hakama (japanilainen tekniikka)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti